Hello – hello – hello – hello…

The language,where do I start. By switching to finnish.

Englantilaisten parjaaminen on tietenkin kivaa, mutta jossain se raja menee. Koska meinaan kutitella sita rajaa, mahdolliesti jopa ylittaa sen, vaihdan suomeksi, jottei tule haatoa saarelta. Aakkoset ovat toki englantilaiset, mutta kai tasta selvaa saa.

Union Jack

Union Jack

Ps, tama ei ole englannin lippu, vaan brittien valtaaman kokonaisuuden, kuningattaren mantujen lippu. Englantihan on vain pieni osa sita tonttia ja englannin lippu on melkein samanlainen kuin suomenkin, sininen risti on vain punainen.

Englannin kieli on mielenkiintoinen ja raivostuttava samaan aikaan. Suomalaisena kieli on tietenkin pakko opetella kirjasta, ja sita kielta, minka siita kirjasta oppii, ei puhu kukaan. Melkein vaittaisin ettei silla tule edes toimeen englantilaisten kanssa. Silla voi tilata pizzaa italiassa tai saada tuhahduksia ranskassa, mutta taalla saarella silla ei saa edes Fish n Chipseja tilattua. Murteet vaihtelevat paikkakunnittain, ihan kuten suomessakin. Taman lisaksi tulee ammatisanastot ja slangit jotka hankaloittavat viela entisestaan tuskallista kommunikointia. Ennenkaikkea kuitenkin, kieleen vaikuttaa paikallinen kulttuuri. Englannin tapaukessa, yhteiskuntaluokat. Paikalliset eivat haluaisi tunnustaa tata pain naamaa, mutta tama on luokkayhteiskunta. Kuka olet ja mita teet vaikuttaa kaikkeen. Alaluokka, keskiluokka ja ylaluokka, seka naiden valimuodot, lisaksi viela aateliset ja kuninkaalliset. Kaikki puhuvat erilaista kielta. Esimerkiksi kuningattaren englanti on tietenkin omanlaistaan, sita ei oikein kukaan muu sitten puhukkaan. Ei siksi etteiko osaisi, vaan siksi ettei se sovi. Omaan luokkaan kuulumiseen kuuluu tietyt sanat seka aantamiset. Karkeasti (erittain karkeasti) jaotellen:

Alaluokka mumisee epaselvasti ja jattaa puolet konsonanteista aantamatta

Keskiluokka aantaa kaikki konsontantit mutta jattaa puolet vokaaleista pois

Ylaluokka puhuu erittain selkeasti

Kuitenkin, jotta naista ei tarvitse valittaa (ja niista ei tarvitse jos on ulkomaalainen joten saa kaiken anteeksi) kannattaa puhua vain mahdollisimman selvasti ja toistaa sanomansa aina samalla tavalla, tarpeellisen monta kertaa.

Lisaksi kannattaa muistaa nama

  • Thank you eli kiitos ei koskaan ole vain Thank You, vaan se on aina todella paljon, mielettoman paljon, tai siis ihan saatanallisen paljon kiitoksia. Thank you very much on siis kaikista vahiten kiitos, mita kielessa tunnetaan. Thank you ever so much, and have a nice day on aika tyypillinen ‘kiitti vaihtorahoista’  heitto.
  • Anteeksi on Sorry tai Excuse me, ei koskaan Pardon. Ei siis koskaan. Tietyt luokat kayttavat tata ja kuvittelevat olevansa hienoja, mutta sita ei pida koskaan sanoa. Se on kuin kiroilisi, itseasiassa pahempi kuin Fuck ylaluokalle. Kuitenkin, sorry kannattaa sanoa melkein koko ajan. Jos joku tallaa varpaillesi ja sanoo sorry, siihen tulee vastata samalla tavalla. Tieda sitten miksi, mutta nain se vaan menee. Siis sanomalla sorry, ei murjomalla myos hanen varpaitaan, kostoksi. Mutta vain ranskassa sanotaan Pardon. Tai sanottaisiin, jos ranskalaiset olisivat koskaan pahoillaan, mistaan. Eli edelleen, ala koskaan sano sita. Ainoa sallittu ja yleisesti kaytetty ranskalainen sanonta on Bon appetit. Sita saa kayttaa. Myos saksassa.
  • Kiroilu. Oppiessasi puhumaan kuuntelemalla ja lukemalla, opit  tietenkin kiroilemaan kuin Samuel L. Jackson Pulp fictionissa. Se on aivan aarimmaisen rumaa ja siita on vaikea paasta eroon. Kiinnita siis erityista huomiota tahan. Kiroilu ei oikeastaan kannata ollenkaan, jata se valiin ihan kokonaan. Tama on ilman muuta suurin ongelma ainakin allekirjoittaneen kielessa.
  • Vessalla on monta sanaa, mutta mika olisi oikea termi? Loo, bog vai toilet? Sano vaan bathroom, vaikkakin se on varmasti vaarin, silla vessa ja kylppari ovat melkein aina eri asioita. Se on kuitenkin kaikista vahiten vaarin ja aina samanverran pielessa, turvallinen valinta.
  • Servitte vai Napkin? Siis jos puhutaan lautasliinasta? Tahan en tieda vastausta, molemmat on vaarin, joten en kayta koko sanaa ollenkaan.
  • Dinner, supper, lunch, tea, kitchen dinner vai mika ihme? Siis ruoka. joka nautitaan illemmalla. Tama on aika vaikea, silla taalla ei tehda suomalaista all you can eat ahmattilounasta kello 11.01 vaan lounas on jotain pienta joskus 12 jalkeen. Lunch on yleensa keskipaivan ateria mutta jotkut sanovat sita Dinneriksi. Dinner voi olla kello viidelta tai seitsemalta. Mutta se voi myos olla Tea. Eli teoriassa voisit syoda ateriasi jarjestyksessa Breakfast, elevensies, dinner, tea, supper, dinner. En ole keksinyt mika tahan olisi ratkaisu. Kysyn vain etta mihin aikaan mikanytonkaan, vaikka lounas lauantaina, on tarkoitus tarjoilla. Tamahan vaihtelee satunnaisesti. Teoriassa jokaisen puhelimeesi tallennetun kaverin tietoihin pitaisi laittaa myos kunkin ateriointi aikataulu.
  • Jalkiruoka. Siis mika suomessa on melkeinpa aina kahvi seka ehka jotain paalle. Englannissa kahvi ei ole kahvia, sita litkua joka taalla kahvina tarjoillaan, sita ei kannata juoda. Itse tuon kahvini suomesta ja juon sita kotona. Ulkona vedetaan latteja tai teeta. Tee on aina hyvaa. Kuitenkin, taallapain jalkiruoka on Dessert, Pudding, Sweet tai Afters. Taaskin on yhteiskuntaluokasta kiinni etta mita niista kaytetaan. Neuvon olemaan kayttamatta mitaan naista. Kysele teen peraan, jalkkaria tarjotaan kylla aivan takuulla, olettaen etta komerosta loytyy edes puolikas keksi. Jos sita ei loydy, kannattaa loukkaantua, silla se on loukkaus. Keksiton tee… on aikoja on tapoja. Turvallinen vaihtoehto on puhua dessertista ja olettaa saavansa omena tai paaryna lautasella, napsittavaksi aterimilla eli veitsen ja haarukan avulla. Pudding ei sitten tarkoita vanukasta, vaan yleisesti jalkkaria. Ja Sweet ei tarkoita etta se olisi valttamatta makeaa. Ja ennenkaikkea, Minced meat pie ei sisalla yhtaan lihaa, vaan kuivattuja hedelmia. Siina on joskus satoja vuosia sitten ehka ollut lihaa ja senpa takia sita edelleen kutsutaan minced meatiksi. Se on muuten ihan hirveaa, tilaan itse ihan mita vaan, vaikka Haggista mieluummin jalkkariksi.
  • Lounge, Livingroom, Reception room, Sitting room vai Drawing room? Taas mietitaan etta missa yhteiskuntaluokassa ollaan. Ottaen huomioon etta kaynti ko huoneeseen on aina Cloak roomin kautta, silla ei taida olla valia. Drawing room on aika vahan kaytetty, joten sita ei tarvitse kayttaa. Se on lyhenne Withdrawing roomista eli vetaytymishuoneesta. Living room on turvallisin, muut voivat vieda hirsipuuhun vaarassa seurassa.

Etta yrita siina sitten kommunikoida. Kuten ehka tulikin jo selvaksi, englantilaiset ovat aarimmaisen verbaalista sakkia. Taalla puhutaan ihan jatkuvasti, aloitetaan moikkaamalla  (hello-hello-hello) ja kuulumisilla (how do you do – how do you do – how do you do) ja siita weathertalkin jalkeen herjanheittoon.

Hello eli moikka saa aina vastauksekseen hello eli moikkauksen takaisin, johon vastataan hello. Ihan todellakin kolme helloa on siis moikkaus. Kuka sanookaan ekan hellon, joutuu sanomaan myos viimeisen eli kaksi helloa.

How do you do saa vastauksekesen saman parren ja siihenhan vastataan taas samalla tavalla, vain hieman eri aanenpainolla. Tahan ei sitten missaan nimessa kuulu vastata todenmukaisesti etta mita kuuluu. Sita mita oikeasti kuuluu itselle, ei kerrota kenellekkaan, koskaan.

Weathertalk tarkoittaa vaan yleista muminaa saahan viitaten, silla ei varsinaisesti ole mitaan tekemista oikean saan kanssa, silla usein puhutaan siita miten vallitseva ilmanala koetaan puhujan toimesta ja sen kanssa pitaa olla aina samaa mielta. Jos esimerkiksi -2 asteisessa hienosta talvisaasta tullaan virkkomaan etta onpa helvetillisen kylma, siihen tulee vastata etta eiko vain olekin. Sanomalla etta eihan tassa ole viela takillekaan tarvetta, tulee sanomista, ihan varmasti.

Kuitenkin, tasta paastaan sitten oikeaan keskusteluun. joka tahtaa siihen etta naureskellaan enemman tai vahemman. Jos haluat tutustua tahan, mene lahimpaan pubiin. Jos olet yksin, istu tiskilla. Se on julkista aluetta ja kaikki saavat jutella kaikkien kanssa tiskilla. Jos haluat murjottaa yksin, mene nurkkaan. Siellakaan ei murjotus useinkaan onnistu, silla englantilaiset nauravat ja naurattavat toisiaan mahdollisimman paljon. Jos et naura, joudut kuseen.Having a laugh on vain pakollinen osa kaikkia sosiaalisia kanssakaymisia. Englantilaisten tapa heittaa henkiloon kohdistuvaa herjaa saa lyhytpinnaisen suomalaisen hapuilemaan moraa, vaikka herja on tarkoitettu ihan hyvalla. Herjanheitto on vaikea laji, todella rajutkin lapat menevat lapi mutta samalla voit osua hermoon tavalla, jota et olisi voinut kuvitellakaan ja saada pitkaikaisen vihamiehen ihan tahattomasti. Kuitenkin, having a laugh on siis se termi. Englantilaiset naiset puhuvat ihan normaalisti siita miten he nauroivat niin paljon, etta kusivat housuunsa. Se tarkoittaa vaan etta heilla oli oikein hauskaa. Vaikkakin saattavat ihan aidosti kostuttaa pikkupoksynsa.

Go figure… mutta ainakin taalla on hauskaa, pelkastaan naiden jarjettomyyksia seuraillessa.

Advertisements

One Response to “Hello – hello – hello – hello…”

  1. Pervilä Says:

    Erinomaista kamaa, hihittelin monta kertaa yksinäni täällä toimistolla. =)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: